JOKERIN ENSIMÄINEN MATKA MANALAAN - LINTUKOTOLAAN.
	Jokerin purjealus on hyvin pieni. Siinä on kaksi mastoa ja rakennettu kestämään kovaakin merenkäyntiä. Keväinen aamu meren lahdella on rauhallinen, meri on aivan tyyni. Kaksi joutsenta lipuvat rauhallisesti rannan tuntumassa. Aamu on hyvä hetki lähdölle. Köydet irti laiturista. Pursi on irti kiinteästä todellisuudesta. " Paljon onnea matkalle Manalaan." Tuulen henkäys olisi nyt paikallaan. No tulihan se sieltä. Kun kerran nokka on käännetty kohti Manalaa, niin kaikki maailman tuulet saapuvat paikalle antamaan vauhtia.
	Meri alkaa vääntelehtiä ja kouristella ikään kuin suurissa tuskissa. Taivas pimenee, vaikka nyt pitäisi olla päivä. Pimeys on nyt sakea, vain Jokerin oma sisäinen valo näyttää oikean suunnan. Kaikki Jokerin ympärillä alkaa muuttua ikään kuin eläväksi. Hän on kuin Joona muinoin suuren kalan vatsassa. Mutta tämä eläin raivoaa ja vääntelehtii. Jokeri itse kokee muuttavansa muotoa ja kokoa alati. Kaikenlaisia suuren tursaan kaltaisia lonkeroita alkaa tunkeutua joka paikkaan. Jokeri kokee muuttuvansa suureksi mustaksi häräksi. Hän raivoaa ja mylvii purtensa kannella. Hän keihästää sarvillaan kaiken elävän mikä tukeutuu hänen purteensa.
	Resuisen oloinen pursi rantautuu suuren kallion ääreen. Suuri kolmepäinen Kerberos koira seisoo rannalla ja näyttää vaikuttavan näköisiä hampaitaan. Ollaan perillä. Nyt on vuoro ottaa käyttöön pehmeämmät ja sivistyneemmät aseet. Jokeri kaivaa esille rakkaan Lyyransa. Hän alkaa hiljalleen näppäillä soitinta. Hän alkaa myös sovitella sopivia sanoja sointujen joukkoon. Kerberos muuttuu. Korvat suuntautuvat kohti outoa tulijaa, ei vihaisena vaan kiinnostuneena. Jokeri astuu maihin jatkaen soittoa ja laulua. Kerberos nuuskii Jokerin huolellisesti kolmella nenällä, täällä on kaikki perusteellista kolmenkertaisella varmistuksella.
	Matka kohti Haadeksen palatsia alkaa. Edessä on valtaisa luolaverkosto louhittu syvälle kallion uumeniin. Kerberos johtaa kulkua, yksi päistä pitää koko ajan Jokeria silmällä. Vastaan alkaa lennellä outoja punasiipisiä suuren kananmunan näköisiä olentoja. Itse asiassa niiden munien sisällä näyttää olevan itsenäistä elämää. Pienistä ikkunoista kurkistelee uteliaita silmäpareja. Munien liikkeet ovat hyvin keveitä ja lähes äänettömiä. Matkan jatkuessa munien määrä lisääntyy. Loputa niitä on niin paljon että alkaa olla todella vaikea pysyä koiran perässä.
	Perillä ollaan. Valtaisa huone. Nelikulmainen. Joka suuntaan samat mitat. Siis suuri kuutio. Keskellä huonetta suuri valtaistuin. Istuimen ympärillä suuri ympyrä, kaiverrettu lattiaan. Valtaistuimella istuu vaikuttavan kokoinen iäkäs suuri hahmo. Hän on selvästi unohtanut kaikki ruokailu ajat. Päässä hänellä on kolme suurta ja hyvin terävää sarvea, ikään kuin kruunu. Ymmärrän sarvien merkityksen, Hadeksen ympärillä on rauhallista, lentävät pallot eivät uskaltaudu lähelle. Hipaisu noihin sarviin poksauttaisi pallon jäänteet roskakoriin. Juhlallinen näky, Haadeksella kolme komeaa sarvea ja koiralla kolme kunnioitettavaa päätä.
	Haades raivostuu havahduttuaan mietteistään ja nähtyään Jokerin. Hän alkaa sättiä Kerberosta. Kerberos yrittää hämillään selittää jotakin Haadekselle osoitellen Jokerin lyyraa kohti. Jokeri alkaa jälleen näppäillä soitintaan ja sovitella sanoja sointujen lomaan. Haades alkaa rauhoittua. Paikalle leijailee hiljalleen kaksi hyvin suurta pallomunaa, ne ovat hyvin kauniita ja niiden sisällä istuu kauniit naiset. Illusion siellä istuu hyvin kauniina kuun hohtoisena. Toisessa munassa istuu hänen äitinsä Lili, Yönkuningatar, myös hyvin kaunis.
	Illusion huomaa Jokerin, sähkövirta kulkee Kuun ja Auringon välillä. Koko paikka sähköistyy oudolla tavalla. Paikka hiljenee. Jokeri aloittaa elämänsä tärkeimmän ja kauneimman laulunsa. Hän laulaa kauniilla voimakkaalla äänellä. Laulussa on elämän voima. Mitään tällaista ei ole manalassa koskaan ennen kuultu. Jokeri laulaa elämänsä, hän laulaa rakkautensa, hän laulaa surunsa, hän laulaa epätoivonsa. Lopuksi hän laulaa hyvin voimallisesti kaikki ajatuksensa, tunteensa ja suuren tahtonsa. Jokerin tahto saa sellaisen voiman että koko Manala ja Haades joutuvat alistumaan hänen edessään.
	Illusion hypähtää pois munavaunustaan. Hän rientää Jokerin syliin. Heidän suudelmansa valaisee koko huoneen sellaisella voimalla että kaikki läsnä olevat sokaistuvat hetkeksi. Haades heltyy ja antaa Illusionin vaimoksi Jokerille. Häät pidetään pikaisesti ennen kuin Haades ehtii muuttaa mieltään, hän on tunnetusti hyvin monimielinen.
	Vihkiminen tapahtuu näin. Illusion nousee suureen kauniiseen siivelliseen munaansa ja Jokeri saa myös luvan nousta sinne. Manalassa on sellainen tapa että jos mies nousee naisen munavaunuun tai nainen miehen vaunuun niin he ovat naimisissa siitä hetkestä lähtien ja saavat aina asua yhdessä. Siellä ei voi hyppiä munasta munaan niin kuin elävien maassa voi tehdä. Siellä homma on kerrasta kiinni ja pysyy.
	Jokeri hämmästyi nähtyään miten Illusionin vaunu on sisustettu. Hän on suuressa ikävässään sisustanut vaununsa näyttämään aika paljon sellaiselta kun Jokerin kotiseutu näytti. Kaikki näyttää hyvin suurelta ja kauniilta, sellaisena Illusion oli kaukaa kaiken nähnyt. Hedelmät ovat suuria ja kauniita, Illusion sanoi että keltainen on elämän- ja lila tiedon hedelmä, jos niitä maistaa ei enää koskaan kuole. Hän on itse salaa harjoitellut ikuista elämää maistelemalla aina silloin tällöin niitä hedelmiä. Hän haluaa ikuisen elämän Jokerin kanssa.
	Matka jatkuu näin. Jokeri tulee pois munavaunusta. Illusion jää sinne. Haades ja Lili hyvästelevät tyttärensä, ilman kyyneleitä, manalassa ei itketä. Jokeri saa ohjeen. Hän lähtee kulkemaan edellä kohti ihmisten aikaa, Illusion seuraa perässä vaunullaan saattajanaan Merkurius Jumalten lähetti ja sielujen saattaja. Jokeri ei saa katsoa taakseen koko matkalla. Vasta kun hän on ulkona kirkkaassa valossa niin hän saa kääntyä katsomaan perässään tulevaa Illusionia. Asia on sovittu ja paluumatka alkaa.
	Pimeä matka on pitkä. Koko ajan Jokeri kuulee Illusionin vaunun hiljaisen ja kevyen siipien havinan. Hän on onnellinen, hänen vaimonsa seuraa aivan hänen kintereillään. Edessä alkaa jo pilkottaa valonsäteitä, lähestytään ulostulo aukkoa. Jokeri kiirehtää askeliaan. Jokeri jäykistyy, Illusionin vaunun ääntä ei enää kuulu. Hän kävelee hetken ja terästää kuuloaan. Ei, ei sieltä enää kuulu mitään. Onko häntä petetty? Harkitsematta tilannetta hän hädissään käännähtää ympäri katsomaan taakseen. Mitä? Siinähän se vaunu on aivan häneen takanaan. Minne se ääni oli kadonnut. Merkurius naurahtaa, sinä suuri laulaja, suuren tahdon voimamies annat jonkun pienen asian hämätä itseäsi. Onko rakkautesi niin pienestä kiinni että olet valmis luopumaan siitä vain saadaksesi tietää onko takanasi joku ääni vai eikö ole. Mutta minne se ääni sitten katosi? Minä testasin sinua ja taisinpa siinä samalla tehdä pienen kepposen sinulle. Illusion lähtee nyt takaisin isänsä ja äitinsä luo.
	Jokeri yrittää tarrata kiinni Illusioniin ja saada hänet mukaansa. Merkurius astuu väliin ja torjuu Jokerin yrityksen. Merkurius alkaa hiljalleen kuljettaa Illusionin vaunua takaisin manalaan. Jokeri yrittää seurata mutta Kerberos asettuu väliin ja ohjaa Jokerin ulos. Illusion vilkuttaa vielä surullisena väsyneellä kädellään. Hiljalleen surullinen katse ja väsynyt käsi hiljalleen katoavat luolaston pimeyteen. On täydellinen hiljaisuus. Jokeri lamaantuu täydellisesti ja haluaa kuolla. Hän ei pysty liikahtamaan paikaltaan. Kerberos ottaa hyvän otteen Jokerin puvusta ja kantaa hänet takaisin purrelleen. Kerberos puree köydet poikki ja pursi irtoaa rannasta. Mestari ja mestarin pursi ajelehtivat kyvyttöminä tahtoa vailla meren armoilla. Kotimatka on alkanut.
	Matka kotisatamaan kesti kolme päivää ja yötä. Se on sama aika jonka Joona muinoin vietti ison kalan vatsassa, ja eräs toinen nousi myös ylös tuonelasta kolmantena päivänä.
	Jokeri on väsynyt ja hyvin rähjäisen oloinen ja näköinen. Hiljaisena ja masentuneena hän vetäytyy kotilinnaansa. Hän ei myöskään halua kertoa kellekään kokemuksistaan ja seikkailustaan. Hän haluaa olla yksin omassa hiljaisuudessaan.
		Nykyisyys, 2002 Öljy kankaalle 150 x 150 cm Piikkiön kunnan omistuksessa
	Onneksi on olemassa työn valtakunta, se on lääke joka hiljalleen nostaa Jokerin jälleen jaloilleen. Alkaa Jokerin jälleenrakentaminen. Teräs taipuu. Graniittikallio murtuu ja aukeaa tehden tietä Jokerin uudelle tulemiselle. Tämä on katajaisen kansan tahto. Täällä noustaan ylös yksi kerta enemmän kuin kaadutaan. Täällä tiedetään, että se joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee myös menneisyyttä ja se joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee myös tulevaisuutta. Tämä tieto on täällä kaivettu esille syvältä kallion uumenista, rautaisella tahdolla.
	Jokeri alkaa valmistautua uuteen suureen koitokseen. Hänellä on edellinen matka epäonnistunut. Jokeri ei koskaan jätä mitään tehtävää epäonnistumiseen, sellainen on vain ponnahduslauta uuteen yritykseen. Jokainen yritys luo aina vain vahvemman Jokerin. Hänen tahtonsa on kasvanut lujan teräksen ja graniitin mittoihin, se on katajaisen kansan malli.
	Pursi odottaa jo rannassa korjattuna ja uhmakkaana. Pursi tuntee isäntänsä. Vielä tulee päivä kun köydet irrotetaan ja isäntä nostaa purjeet. Suuri meri ja suuri tehtävä odottavat sankariaan. Illusion ja Jokeri kuuluvat yhteen, Kuu ja Aurinko.